Kallan toimii myös pilkkinä


Meritaimenviehe Rapala Kallan 26:sta putkahti keskellä talvea markkinoille kaksi uutta väriä: GFR ja GPRL. Upeat värit houkuttelivat kokeilemaan niitä jo talvikalastuksessa.
Lusikkauistimia on kautta aikain käytetty myös pilkkeinä. Ahvenpilkiksi Kallan on turhan kookas, mutta haukipilkkinä pudotuksessa sivulle liukuva kevennetty uistin on omiaan. Kokonsakin puolesta Kallan sopii erinomaisesti haukipilkintään, ja mikä parasta, sitä ei tarvitse tuunata mitenkään. Ei muuta kuin viehe kiinni siimaan ja ruovikon reunaan nypyttelemään. Jos paikalla on haukia, ei tärppiä tarvitse kauaa odotella.
Itse pilkin nykyään pääasiassa kuhaa. Ahvenen pilkintään verrattuna tapahtumia on harvemmassa, mutta kun siiman päässä tuntuu roima tempaisu, tietää huomisen kala-aterian olevan tulollaan.
Aikoinaan pilkin kuhaa etupäässä pystypilkillä ja silloin tällöin tasapainopilkillä. Nykyään käytän eniten jigejä. Vihreän ja valkoisen eri sävyt ovat kuhajigieni ehdottomia suosikkivärejä. Kallanin uudessa Green Pearl (GPRL) -värissä nämä värit yhdistyvät houkuttelevalla tavalla. Varmasti myös Gold Fluorecent Red (GFR) kelpaa kuhille, mutta kuhan kalastajan pilkkivalintaa ohjaa voimakkaasti aiempien pilkkiretkien kokemukset ja siksi vihreä GPRL löysi helpommin tiensä pilkkivapaani.
Kokemusteni mukaan värikoukku pystypilkin alla kasvattaa kuhasaalista. Joskus kuha näyttää kiinnostuvan nimenomaan värikoukusta ja koukun värilläkin on vaikutusta kuhan ottihaluihin. Kallan toimii kookkaana pystypilkkinä. Itse vaihdoin Kallaniin Nro 4 VMC Outbarb-koukkuun tehdyn värikoukun, jonka perusvärinä on kirkas oranssi.
Värikoukun etuna kuhaa pilkittäessä on koukun houkuttelevuuden lisäksi se, että koukku rauhoittaa pilkin uintia. Kuhan pilkkimisessä liikkeet saavat mieluusti olla minimaalisia. Mormuskointia muistuttava pilkin paikallaan värisyttäminen tai jopa uiton jäädyttäminen ja silloin tällöin tehtävä rauhallinen ja lyhyt veto kuuluvat kuhan pilkinnän peruskoreografiaan. Liian voimakas uitto saattaa vain karkottaa kalat.
Yhtä ja ainutta oikeaa tapaa uittaa kuhapilkkiä ei tietenkään ole olemassakaan ja agressiivisempi uitto voi olla ihan paikallaankin joskus, varsinkin silloin harvoin, kun kuhat ovat lentosyönnillä.


Mateen pilkintä on kenties eksoottisin Suomessa harjoitettavista kalastustavoista. Hämärtyvässä illassa mateet aktivoituvat ja usein kiivain syönti alkaa, kun ilta pimenee yöksi. Otsalamppu on välttämätön varuste, samoin kuin riittävän kookas kaira.
Madekauden koittaessa minun oli pakko kokeilla Kallania myös madepilkkinä. Vuosikymmeniä sitten madepilkkijän uraa aloittaessani käytimme pilkkeinä ryöstäjien lisäksi kookkaita lusikkauistimia, mihin kiinnitettiin 10 – 20 cm tapsisiiman päähän sidottu kolmihaarakoukku syötteineen.
Ryöstäjien käyttö madepilkkeinä on ollut kiellettyä jo vuosikausia ja hyvä niin. Jostain syystä myös pystypilkit tuntuvat harvinaistuneen mateen pilkinnässä.
Ennen maderetkeä vaihdoin Kallanin koukuksi kaksihaaraisen koukun. Kolmihaarallakin voi pilkkiä aivan hyvin, mutta kaksihaaraisen etuna on se, että pilkkiä pohjalla pompotettaessa koukun kärjet eivät osu pohjaan, joka monesti on kiveä tai muuta koukun terävyyttä syövää kovaa materiaalia.
Sopivien kaksihaarakoukkujen löytäminen ei ole ihan mutkatonta, mutta sellaisen voi tehdä kolmihaaraisesta katkaisemalla yhden haaran tyvestä poikki ja painamalla pihdeillä kahta jäljelle jäänyttä hieman yhteen. Itse lainasin kaksihaaraisen koukun Kallan-madepilkkiini BX-Skitter Frogista.
Takana on nyt kaksi madereissua ja Kallan on molemmilla kerroilla näyttänyt kyntensä. Syöttinä olen käyttänyt tuoreesta ahvenesta leikattuja pyrstösuikaleita. Hyvin ovat kelvanneet.
Rapala ProGuide
Markku Tiusanen
